KIRJAKELLARIN AIKA ALKAA (1969-)  

”Kauppatavarana sivistys” (Helsinki 1968) oli Helka Suvannon ystävän kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtajan, juuriltaan tyrvääläisen Untamo Utrion tärkeän kirjan nimi. Tähän monimieliseen kirjan nimeen ja kirjan sisältämään kirjojen myynnin kritiikkiin liittyy myös Kirjakellarin synty.

       Kirjansa ilmestymisen jälkeen Untamo Utrio taas kerran Vammalassa käydessään arvosteli kirjakauppiaan kahvipöydässä yleisten keskustelujen lomassa erityisesti kirjakauppojen liian hienoiksi laitettuja myymälöitä ja liian vähäistä aktiivisuutta kulttuurin kauppiaina. Tämä kritiikki jäi itämään.

Sattumalta eräät muutkin seikat saivat Helka Suvannon heti seuraavana kesänä 1969 kokeilemaan hyvän, vielä saatavissa olevan vanhan kirjallisuuden myyntiä kesäpöydällä halvoin hinnoin. Pölyyntynyt ja suotta syrjään joutunut perusvalikoima löytyi vanhan kirjakaupan omista varastoista.

       Ensin aloitettiin myymälän erikoispöydällä. ”Markan pöydällä”, sitten vähän laajemmalla valikoimalla sattumalta tyhjänä olleessa varastossa, joka ei ollut ”liian hieno”, ja lopulta syntyi pysyvä kirjakellarimyymälä ja postimyyntiliike.

Kirjakauppa muutti omaan taloon 1955.

Kirjallisuuden ystävien nopeus uuden varastomyymälän löytäjinä osoitti toiminnan tarpeellisuuden. Syntyi Kirjakellari, joka sai käytännöllisesti katsoen heti ystäviä ympäri Suomen. Tärkeintä Helka Suvannolle oli, että samalla kun Kirjakellari vastasi kirjan ystävien toiveita, se vastasi myös vanhenevan kirjakauppiaan unelmaa vanhasta, oikeasta kirjakaupasta muuttuvassa kulttuurissa. Kirjakellariluettelo syntyi eräiden asiakkaiden toivottua jonkinlaista listaa myytävistä kirjoista. Se ei perustunut ”postimyyntimarkkinointisuunnitelmaan”. Luettelosta tuli sitten vähitellen aikamoinen voimainponnistus. Sitä tehtiin aluksi pelkästään omin voimin talkooperiaattella. Yksinkertaista vahasmonistuskonetta käytti yksi edesmenneen kirjakauppias Hugo Suvannon pojista. Hän oli jäänyt sopivasti eläkkeelle oikean kirjapainon painajan tehtävistä. Tunnelma oli ajoittain kuin maanalaisen aktivistijärjestön painopaikassa. Usein oltiin myöhässä aikataulusta ja oikoluku jäi kesken. Sen vuoksi kerran vuonna 1977 Kellariluettelo sai kunnian päästä Helsingin Sanomien ”Huutoja ja Kuiskauksia” –palstalle huonona esimerkkinä väärästä kirjojen luokittelusta. Kirjoituksen jälkeen eräs ”kuiskaaja”, joka tunsi luokittelun olosuhteet kirjakaupassa kirjoittajaa paremmin lähetti Tyrvään Kirjakauppaan pahoittelukirjeen ilmoittaen itsensä syyttömäksi tähän sinänsä aivan oikeaan kritiikkiin. Myönnettävähän oli, että vennamolaisten poliittista toimintaa käsittelevä romaani, ” Takametsien evankeliumi”, ei varsinaisesti kuulunut uskonnolliseen kirjallisuuteen. Sen sijaan monen luettelon kestovirhe, ”Kansanparantajien puukirkot”, jäi ”kriittiseltäkin kuiskaajalta” yhtä lailla huomaamatta kuin kiireistä oikolukua tekeviltä libristeiltäkin.

Vähitellen painos ja sivumäärä kasvoivat. Suurimmillaan painos oli yli 10.000. Suurin osa siitä postitetaan halukkaille, osa jaetaan myymälässä. Yleensä asiakkaat ovat pyytäneet luettelon lähettämistä itselleen tai ystävilleen tai erilaisiin laitoksiin. Vähitellen osoitteisto on kasvanut.
Kirjakellarin toiminta on ollut alusta asti mielekästä asiakkaiden hyvän palautteen vuoksi. Kirjakellari on antanut vanhoina aikoina tavallista, mutta nykyään kovin harvinaista – kirjakaupan kulttuurityön tekemisen nautintoa ja iloa.

Kirjakellari 1970-luvun alussa.